Väre on syntynyt Katikankanjonin kuusikon katveessa, maan kolosessa, lähellä pohjalla kulkevaa luomaa. Väre on saanut pennusta asti seurata veden virtausta. Keväällä lumen sulaminen aiheuttaa veden tulvimisen ja silloin Katikankanjonin luoma kuohuu uhkaavan hurjana, sen hän tietää jo vaaralliseksi. Veden virtaus vie nopeasti mukanaan, joten sinne ei parane mennä sekaan. Katsoa voi, mutta sopivan välimatkan päästä.
Kesäksi luoma rauhoittuu kevättulvien jälkeen. Kuohut tasoittavat hiljaiseksi puroksi. Silloin luomassa virtaavaa vettä on rentouttava kuunnella ja katsella. Vesi on kirkasta, voit nähdä pohjan pieniä yksityiskohtia kuten kiviä, hiekkaa ja vajonneita oksia. Jos oikein tarkkaan seuraat, voit myös nähdä pieniä purotaimenia. Usein Väre tykkää ottaa pienet nokoset sammalmättäällä, nautiskellen veden virtauksen äänistä lämpimässä kesäpäivässä. Hellepäivinä oma pesäkolo viileytensä kanssa vie kyllä voiton.
Kesän lähestyessä retkeilijöitä alkaa ilmaantua Katikankanjonin poluille ja laavulle. Heitä on hauska tarkkailla kauempaa puiden varjoista. Ihmeellisiä kutsuvia tuoksuja leviää usein Väreen kuonoon. Lienee kyseessä retkimakkara tai -eväs, josta nämä retkeilijät usein puhuvat. Väre katsoo hieman huolissaan luoman rinteitä alas laskeutuvia retkeilijöitä. Rinne on vaarallisen jyrkkä. Etenkin nuo hyvin pienet retkeilijät huolestuttavat eniten. He liikkuvat joskus niin vauhdikkaasti, mutta kuin emo aikanaan Värettäkin opasti kulkemaan rauhassa ja katsomaan tassuilleen tukevat paikat, niin tekevät myös nämä isommat retkeilijät pienemmilleen. Väre vain tietää kokemuksesta, että joskus innostuessaan pienen metsähiiren perään juoksemaan, onkin tullut otettua harha askel ja sitten rymähdetty kipeästi kuperkeikkaa. Joskus sitä sattuu ja tapahtuu vanhempien opeista huolimatta.
Illan tullen, retkeilijöiden häipyessä näkyvistä, Väre uskaltautuu tarkastelemaan lähempää nuotiopaikkaa ja sieltä kantautuvia tuoksuja. Joskus ihmiset jättävät jälkeensä näiden hyvän tuoksuisten retkimakkaroiden kuoria ja vaikka Väre tykkääkin niitä nuuskutella, ne tekevät hänen kotimetsänsä ruman näköiseksi. Valitettavan monesti ne lentävät tuulen mukana metsän siimekseen, jossa ne viipyvät vuosia, erottuen ilkeästi kauniista kasvillisuudesta. Mukavinta on, kun retkeilijät vievät ne mukanansa, ja jäljelle jää vain hiljalleen hiipuva tuoksu.
Syksyllä sade ja lehdet tipahtelevat luoman pohjalle. Vesisade ei Värettä haittaa sillä sadepisarat valuvat Väreen turkista pois. Sillä on turkissa hyvä vettähylkivä pinta ja pienellä ravistelulla lähtee viimeisetkin pisarat pois kiiltävältä turkilta. Luoman polut ja metsäpohja ovat kosteudesta entistä liukkaammat. Saa olla todella varovainen tepsutellessaan ympäriinsä. Nuo retkeilijätkin ovat vaihtaneet turkkinsa selkeästi paksumpiin. Heidän turkkinsa kyllä kahisee oudosti heidän liikkuessaan.
Sadepisarat muuttuvat hiljalleen taivaalta laskeutuvaksi lumeksi. Sateesta kostea kasvillisuus saa pakkasen kosketuksesta kuuraisen pinnan. Se on pakkasen luomaa kaunista jäätaidetta, joka rasahtelee tassujen alla. Talven valkoinen ihmemaa alkaa muodostua Katikankanjoniin. Lumeen jää vain kaunista helminauhaa Väreen tassutellessa pitkin lumista luomaa. Retkeilijöiden määrä on hiipunut. Ihan oletettavaakin, koska Katikankanjoni on jäisine reitteineen talviaikaan vaarallinen. Pieni Väre liikkuu ketterästi ja tottuneesti kotikontujensa ympäristössä, mutta talvi tuo Väreellekin perheineen omat haasteensa. Talvi on kaunis, mutta karu ja kylmä ja siihen pitää valmistautua hyvin. Kunnon turkki ja sopiva pesäkolo pitävät lämpöisenä.
Retkeilijätkin ovat valmistautuneet talveen. Heillä on monen värisiä pullevia turkkeja päällään. Heitä näkee Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuiston puolella talviaikaankin. Tuo upottavan ja hyllyvän suon ihme reitistöineen on talvellakin ihan hyvin heidän tassuillaan kuljettavissa. Välillä Väre käykin siellä ihmettelemässä näitä retkeilijöitä. Kesällä heitä liikkuu sielläkin enemmän.
Väre on vielä nuori ja vilkas ja innostuu välillä lähtemään omille retkilleen. Turhan uteliaaksi on emo aina sanonut. Uteliaassa pikku ketussa on kumminkin seikkailijan alku. On niin paljon nähtävää ja koettavaa.
Kuuntele tarina tästä:
