Teksti ja kuvat: Teija Koivisto, Mirja Koivisto
Kuulas aamu valkenee, auringon säteet sinkoilevat yöllä sataneen ensilumen pinnasta, pakkasmittarin näyttäessä viisi pakkasastetta. Tänään on se päivä, kun lähdetään taas retkeilemään! Ilo ja riemu vapaa-ajasta luonnon syleilyssä ottaa mielen valtaansa samalla, kun käyn mielessäni läpi lukemattomat määrät upeita luontokohteita, reittejä, laavuja ja tulipaikkoja ja mietin, mihin tänään lähdetään? Kuulin eilen työkaverilta kahvipöydässä, että Lauhanvuorella asuvien palautusistutettujen metsäpeurojen tokka on asettunut Spitaalijärven taakse. Pohdimme, mahtaisiko olla niin, että lumen tulo olisi saanut ne liikkumaan ja vaihtamaan maisemaa. Päätämme ottaa suunnaksemme Lauhanvuoren kansallispuiston ja sovimme, että tulipaikka valitaan sitten myöhemmin, valinnanvaraa kun riittää. Tärkeintä on päästä eväiden valmisteluun ja matkaan mahdollisimman pian.
Metsäpeurojen kohtaaminen mielessäni ryhdyn suunnittelemaan mitä tänään syötäisiin – kevyttä vai vähän raskaampaa kenttälounasta? Luonnossa kaikki maistuu erilaiselta, aistit ovat hereillä ja löytävät makuelämyksiä sieltäkin, mikä kotona maistuisi liian tutulta ja tylsältä. Tottuneina retkeilijöinä meillä on matkassa aina paistinpannu ja muita tykötarpeita, jotka tuovat retkiruokailuun uusia mahdollisuuksia.
Termospullot on laitettu lämpiämään, lättytaikina on pullotettu valmiiksi, kananmunat on rikottu ja sekoitettu valmiiksi rasiaan. Makkarat on viilutettu, sinappi ja pekonipakkaus on pakattu mukaan, ruisleivät on voideltu ja laitettu reppuun. Termokseen vielä kaakaota ja kahvia ja muutama vaahtokarkki vielä jälkiruoaksi. Kaunis päivä enteilee pidempää retkeä, paras siis varautua myös runsain eväin.
Matkan alkaessa tutkin maastokarttaa ja päätämme lähteä lähestymään Lauhanvuorta Kauhajoen puolelta, Päntäneen Lumikankaasta. Ajamme pientä, lumen peittämää tietä ja päätämme pysäköidä auton lähelle paikkaa, jossa olemme aiemmin nähneet metsäpeuroja. Jalkaudumme, emmekä ehdi kävellä kovinkaan kauas, kun huomaamme osuneemme täysosu-maan. Läheisellä pellolla kaivelee maata neljän metsäpeuran tokka, kolmella niistä on komeat sarvet. Ihailemme niitä sopivan etäisyyden päästä ja jatkamme sitten matkaa kohti Lauhanvuorta ja Lauhan kämpän parilaavuja. Keli on upea, lunta leijailee alas puista auringon paistaessa ja vatsassa jo vähän kurnii, kun saavumme parilaavulle. Olemme päivän ensimmäiset retkeilijät ja ensiksi puhdistetaankin nuotiopaikka lumesta.
Eväät valmistuvat ruokalaji kerrallaan, ensin paistetaan pekonia, josta saadaan pannulle rasvaa paistettuja kananmunia varten. Kohta paistetut pekonit ja kananmunat sujahtavatkin ruisleipien väliin ja kaakao ja kahvi maistuvat niin hyvältä. Päätämme paistaa vielä jälkiruoaksi lättyjä, mutta makkarat ja vaahtokarkit jäävät vielä reppuun odottamaan. Lättyjen päälle laitetaan tietysti lähimetsistä kerätyistä mustikoista valmistettua hilloa.
Noin 15-20 yksilön metsäpeura-tokka tulee käytännössä syliin ja kaivamme äkkiä kamerat esiin
Kun eväät on syöty ja varmistettu, että emme varmasti ole jättäneet mitään roskia jälkeemme, sammutamme nuotion ja pohdimme samalla seuraavaa siirtoa. Metsäpeurat on tältä päivältä jo nähty, joten siltä osin odotukset ovat jo täyttyneet ja suunnittelemmekin maiseman vaihtoa kohti Katikankanjonia. Lähdemme liikkeelle ja vajaa kilometri patikoituamme kuuluu kummallista töminää, aivan kuin maa myös vähän tärähtelisi. Nostamme katseet ylös ja eteenpäin ja terästämme katsetta. Yhtä aikaa katsomme mieheni kanssa toisiamme ja toteamme -Metsäpeuroja! Noin 15-20 yksilön metsäpeura-tokka tulee käytännössä syliin ja kaivamme äkkiä kamerat esiin. Mietin samalla, onko järkevää kuvata, jos nauttisi vain? Muutama metsäpeura jää metsän laitaan mittailemaan ihailijoitaan, kunnes jatkaa matkaansa tokan mukana. Toistelemme yhteen ääneen nauraen samaa kysymystä, mitä juuri äsken tapahtui? Pitäisikö laittaa lotto vetämään, kun tällaisen elämyksen pääsi kokemaan?
Päästyämme autolle, matka jatkuu pieniä teitä pitkin kohti upeaa Katikankanjonin laavua ja tulipaikkaa. Patikoituamme laavulle, sytytämme nuotion ja paistamme makkarat, vaahtokarkit ja juomme loput kahvit ja kaakaot. Marraskuinen lauantai on lyhyt ja aurinko teettelee jo matkaa mailleen iltapäivän hämärtyessä iltaa kohti. On aika napsauttaa otsavalot päälle ja matka jatkuu taas, uusissa tunnelmissa. Vaikka retki alkaa olla loppusuoralla, mieli on korkealla. Onhan huomenna vielä vapaapäivä ja voimme tehdä taas uuden retken, uusin silmin ja herkullisin retkieväin.
Etelä-Pohjanmaa – luontoretkeilijän aarre- ja ruoka-aitta
Etelä-Pohjanmaa on varsinainen luontoretkeilyn runsaudensarvi. Upea lakeus ja aavat suot pitkospuineen ovat helppokulkuisia paikkoja aloit-taa retkeily. Vuoretkaan täällä eivät ole niin korkeita, etteikö niitä valloittaisi tottumattomampikin vuorikiipeilijä. Ei retkeilyä tarvitse aloittaa Karhunkierrokselta Lapista, kun omilta kulmiltakin löytyy vaikka kuinka upeita paikkoja ja nähtävää, myös leppoiseen tahtiin, nautiskellen kuljet-tavaksi. Lauhanvuori – Hämeenkangas UNESCO Global Geoparkissa on kaksi upeaa ja keskenään hieman erilaista kansallispuistoa, joissa on viime vuosina entisestään kehitetty ja kunnostettu retkeilypuitteita ja taukopaikkoja. Tauko- ja tulipaikoissa on myös puuhuolto, joskin kannattaa ottaa omat sytykkeet mukaan, ja varautua sahan ja kirveen käyttöön, niin pääsee ruoanvalmistukseen näppärästi.
Kauhajoen Ruokamessuilla oli syksyllä 2024 teemana luonto lautasella ja teeman mukaisesti käytiin myös runsasta keskustelua retkeilystä ja retkiväistä. Messuvieraat saattoivat Kauhajoen kaupungin ja LH Geoparkin osastolla kertoa lempikohteistaan ja retkieväistään kirjoittamalla ne ylös isoihin seinätauluihin. Aihe olikin varsin kiinnostava ja vastauksia saatiin useita satoja: Lempiretkikohteistaan kertoi lähes 400 messuvierasta ja lempieväänsä paljasti noin 320 retkeilijää. Vastauksien perusteella useimmat ottavat retkensä suunnaksi Katikankanjonin, Lauhanvuoren kohteet sekä Kauhaneva-Pohjankankaan tullessa heti perässä. Mutta kyllä seinätauluihin raapustettiin runsaasti myös muita, vähemmänkin tunnettuja kohteita, joista useimmat löytyvät LH Geoparkin sekä Visit Suupohjan nettisivustoilta. Luonnon, metsien ja soiden ympäröimällä alueella kun reittejä, laavuja ja tulipaikkoja riittää myös kansallispuistojen ulkopuolella. Retkieväiden suosikkina paistattelivat kärjessä makkarat ja sinappi, voileipien tullessa heti perässä. Juomista suosituimpia olivat kahvi ja kaakao, jälkiruoaksi moni paistoi vaahtokarkkeja. Messukävijöiden joukossa oli kuitenkin myös useita hengenheimolaisia minulle, siis heitä, jotka valmistavat ruokaa luonnossa, hyödyntäen myös metsän eri sesonkeja, kuten sieniä, marjoja ja puhtaita lähdevesiä. Suuri osa retkeilijöistä on aktiivisimmillaan sulanmaan aikana ja etenkin syksyisin, jolloin askel on kepeä viileiden, mutta ei vielä kylmien säiden vuoksi ja reitit ovat helppokulkuisia. Talven ja lumikauden aikana monet kohteet ovat kuitenkin saavutettavissa suksien ja lumikenkien avulla. Vuodenajat tuovat tuttuihin paikkoihin aivan uutta näkökulmaa. Talvinen suo ja jäätyneet lammet mahdollistavat pääsyn sellaisiinkin paikkoihin, joihin ei muutoin olisi asiaa.
Eväät ovat vähintään toiseksi tärkein asia retkellä, on hienoa, että tarjontaa löytyy, olit sitten matkassa yksin, kaksin tai vaikkapa ryhmän kanssa.
Etelä-Pohjanmaa on tunnetusti myös Suomen ruoka-aitta, Ruokaprovinssi, joten täältä jos jostakin löytyy herkulliset raaka-aineet monipuolisiinkin retkikattauksiin. Saatavilla on isojen ja pienien tuottajien lihaa, viljatuotteita, kasviksia, juureksia ja maitotuotteita, jotka tulevat aivan tästä läheltä. Meilläpäin on myös lukuisa joukko upeita ja monipuolisia ruokapaikkoja, kahviloita ja kioskeja, joiden tarjonnasta saat koottua upean eväskattauksen mukaasi luontoon, etenkin jos oma kokkaus tai eväiden valmistelu ei syystä tai toisesta ole mahdollista. Koska eväät ovat vähintään toiseksi tärkein asia retkellä, on hienoa, että tarjontaa löytyy, olit sitten matkassa yksin, kaksin tai vaikkapa ryhmän kanssa. Alueella on useita ruokapalveluyrityksiä, joilta voit tilata toivomasi tarjoilut myös metsänhelmaan, isommallekin ryhmälle. Maut matkailuelämyksiksi-hanke, jota rahoittaa Leader Suupohja, pyrkii edistämään paikallisien makujen ja ruokaelämyksien aiempaa parempaa löytymistä retkeili-jöiden eväiksi ja matkailijoiden iloksi.
Havahdun tähän hetkeen, kaivan esiin puhelimeni ja katson sääennustetta – siellä luvataan jälkeen aurinkoista viikonloppua. Ajatukset lähtevätkin saman tien laukalle miettien, mihin lähdettäisiin tällä kertaa? Valmistettaisiinko seuraavalla retkellä ruokaa paikallisen highlanderin lihasta, kotijuustosta ja paikallisesta ruisleivästä? Entä paistetaanko tällä kertaa lättyjä vai tikkupullaa, vai maistellaanko sittenkin lähileipomon valmistamaa mustikkapiirakkaa hämärtyvässä talvi-illassa nokipannukahvin kera?
Kirjoittaja on intohimoinen retkeilijä, metsäpeurasafaristi, kulinaristi ja toimii projektipäällikkönä Maut matkailuelämyksiksi-hankkeessa, jota rahoittaa Leader Suupohja.
