Kun on kasvanut nuoruutensa Pohjanmaalla, on ne lakeudet ja suot tullut nähtyä.
… vai onko?!
Mitähän ihmettä? Miten sitä onkaan pitänyt itsestäänselvänä, että ”eihän täällä mitään ole”, koskaan edes mahdollisuutta antamatta. Meille avautui tämä upea mahdollisuus lähteä tutustumaan kotiseutujen lähistöön uusin silmin ja avoimin sydämin, ja mehän tähän tartuttiin!
Niin me pakattiin auto ja startattiin pikkuperheemme (= minä, mies ja koira) kanssa Joensuusta lakeuksille. Emme oikein osanneet odottaa mitään. Koska ajellessamme tosiaan tajusimme, ettei meistä kumpikaan ole koskaan edes käynyt kohteissa, joihin nyt olimme suuntaamassa. Mitä voisimme vielä kokea?
Isojoki jää mieliimme monipuolisena luontokohteena ja rauhan tyyssijana; täydellisenä pakomatkakohteena arjen kiireistä.
Ensimmäisenä saavuimme tapaamaan yhteyshenkilöämme Riikkaa Isojoen perunankuorimaveitsipatsaalle. Tämä oli meistä aika hauska tapa aloittaa reissu ja yksityiskohta alueen historiassa. Mikä voisikaan kuvastaa paremmin pohjalaista sisua ja yhteishenkeä, kuin kuorimaveitsipatsas, joka on peruja 1984, kun siellä olivat isojokiset kuorineet perunaa 50 päivää putkeen ja saaneet nimensä maailmanennätyskirjoihin!
Täältä matkamme jatkui kauniin ja idyllisen Isojoen läpi Spitaalijärvelle. Aivan kuin olisimme teleportanneet Lapin maisemiin! Tuntui uskomattomalta, että näin lyhyen ajomatkan päässä synnyinseudustamme voisi olla näin upeaa luontoa. Helppokulkuinen esteetön luontopolku mukaili satumaista järvenselkää. Nokipannukahvien äärellä saimme kuulla järven veden uskotusta parantavasta voimasta. Yhä edelleen siellä käydään uimassa, koska sen uskotaan ehkäisevän sairauksia. Ehkä happamassa vedessä onkin jotain taikaa?
Spitaalijärven läheisyydessä olisi ollut vielä vaikka mitä muutakin nähtävää, mutta täytynee jättää ensi kerralle sitten ainakin se näkötorni, kivijata ja aumakivi!
Nyt nuo luontokohteet saivat jäädä, sillä me jatkoimme matkaa maailmaan ainoaan sahtiopistoon. Pääsimme kuulemaan tämän erityisen perinnejuoman valmistusprosessista ja maistelemaan juuri valmistunutta sahtia. Erityisesti oluen ystäville varmasti mieluisa kokemus, ainakin meidän isäntäväkeä alkoi mukavasti hihityttää.
Päivä päätettiin Lauhansarven mökkiin. En tiedä miksi meillä oli mielikuva, että ei viitsitty kauheasti ostaa eväitä, jos siellä ei olisikaan jääkaappia… ja mitä vielä? Täysvarusteltu mökki, isolla terassilla, saunalla ja takalla ja nukkumapaikkojakin taisi olla ainakin kuudelle.
Isojoki jää mieliimme monipuolisena luontokohteena ja rauhan tyyssijana; täydellisenä pakomatkakohteena arjen kiireistä.
Seuraavana aamuna starttasimme kauniissa syysaamussa kohti Kauhajokea. Matkalla pysähdyimme Kyllikki Saaren suohaudalle. Tällaisena true crime -podcastien suurkuluttajana oli hurjaa päästä kerrankin itse myös tapahtumapaikalle. Pojat lähtivät jo autolle, kun jäin vielä sumuisessa aamussa kuvaamaan hyytävää hautakiveä. Selkäpiitä alkoi karmia. Se hiljaisuus sai mielikuvituksen laukkaamaan ja yllättäen tuli itsellekin aika kiire harppoa takaisin maantien varteen.
Miten on mahdollista, ettei mun muistini mukaan meillä koulussa ollut koskaan puhetta, että eduskunta olisi pitänyt istuntojaan sota-aikaan näin lähellä?
Meidän Dumbo pääsi viettämään Leader Suupohjalle toimistokoirapäivää, sillä meillä oli edessä kulttuuripäivä. Se aloitettiin Kauhajoen Kotiseututalolta, jossa pääsimme kuulemaan niin kaupungin rakentumisesta kuin talon vaiheista kaupungin kasvun mukana. Oppaallamme Liisalla oli uskomatonta tietoataitoa pitkälle menneisiin vuosiin! Kotiseututalolla nautimme myös lounaan (ja varmasti valtavana yllätyksenä myös jälkiruuan) Valkoisen puun antimista sekä ihastelimme Hellagallerian upeita taideteoksia. Erittäin iloisena huomiona oli Kotiseututalon panostus esteettömyyteen; taloon on asennettu tuolihissi, jolla myös liikuntarajoitteisena pääsee yläkertaan.
Kulttuuripäivämme jatkui Kauhajoen Kulttuuritalolle, jossa pääsimme äidin ja 3-vuotiaan tyttären yhteisen taidenäyttelyn siivin Eduskuntamuseon tiloihin. Museo oli pysäyttävä. Miten on mahdollista, ettei mun muistini mukaan meillä koulussa ollut koskaan puhetta, että eduskunta olisi pitänyt istuntojaan sota-aikaan näin lähellä? Miten näin merkittävä osa historiaa, joka osuu näin lähialueelle on voinut mennä näin ohi? Museo olisi musta ihan yläasteen tai viimeistään lukion opintomatkan veroinen. Vinkvink Pohjanmaan opet…
Erityisesti mieleeni jäi, miten tärkeä rooli Hangon Keksi -laatikolla oli ollut osana Suomen historiaa. Oikean eduskunnan äänimaljan jäädessä Helsinkiin eduskunnan siirtyessä kokoustamaan turvaan Kauhajoelle, oli äänestyksiä varten täytynyt keksiä uusi lappumalja. Varastosta löytynyt Hangon Keksi -laatikko vuorattiin voipaperilla viralliseksi ja niin on myös esimerkiksi Kekkonen oman äänestyslappunsa tuohon keksilaatikkoon aikoinaan tiputtanut.
Seuraavaksi suuntasimme vanhan ajan tunnelmaa rakastavan paratiisiin Kotiseutumuseoon. Mä olin taivaassa! Aivan kuin aika olisi pysähtynyt ja olisimme pompanneet takaisin 1900-luvun alkupuolelle. Huoneissa pystyi miltei kuulemaan vanhan ajan askareet ja nopeat askeleet.
Vaikka punamultaiset tuvat ovat olleet osa lapsuuden kotiemme maisemia, saimme vasta nyt oppia, miksi: talot maalattiin punamullalla, jotta ne näyttäisivät kaukaa tiilisiltä. Samoin taloihin rakennettiin toinen kerros, vaikka sitä ei olisi otettu koskaan käyttöön. Niin miksikö? No komian tähären, että voitiin antaa mahdollisimman varakas vaikutelma!
Kulttuuripäivämme tuli päätökseen, kävimme nappaamassa hauvan mukaan matkaamme ja suuntasimme toisen yön majoitukseen Ikkeläjärvelle. Siellä keskellä peltoja järvimaisemissa meitä odotti upea juuri avattu Elsa Resort! Saimme valtavan kunnian olla ensimmäiset majoitusasiakkaat ja kirjoittaa nimemme ensimmäisinä vieraskirjaan. Elsa Resort tarjoaa luksusta keskellä maaseutua. Majoituksemme oli sisustettu viimeiseen päälle ja pitkän päivän päätteeksi pääsimme nollaamaan rentouttavan ohjatun joogan ja infrapunasaunan jälkeen vielä isolta näytöltä leffaa viinin ja takkatulen kera. Enpä pystyisi täydellisempää päivänpäätöstä käsikirjoittaa.
Aamu starttasi parhaimmalla aamupalalla mitä olemme koskaan syöneet! Elsa Resortin Minna oli loihtinut meille notkuvat pöydät ja puolisoni sanoin mm. maailman parasta puuroa. Elsa Resort kyllä erottuu vahvasti muista omalla kädenjäljellään. Kirjaimellisesti! Minne tahansa katsotkin, näet siellä jonkun yrittäjäperheen jäsenen kädenjäljen. Rappusten kaiteista lähtien: itsetehtyä! Mielenkiinnolla jään kyllä seuraamaan Elsa Resortin matkaa tämän inspiroivan perheen käsissä. Heitä ei pysäytä mikään!
Siinä me, keskenämme tuikituntemattomat makkaratikut käsissämme jaoimme yhtäkkiä kipeitäkin keskustelunaiheita.
Meidän aikamme kuitenkin tuli täyteen ja suuntasimme kohti matkamme viimeistä kohdetta Jurvaa, joka oli itseasiassa ainoa, joka oli meille ennestään tuttu… tosin paikalle päästyämme tajusimme miten lähellä mutta niin kaukana olimme kaikista Jurvan mahdollisuuksista olleetkaan. Olemme joskus olleet Jurvan leirintäalueella, mutta emmepä tienneet, mitkä valtavat harrastusmahdollisuudet ihan kivenheiton päässä onkaan! Näitä meille tultiin esittelemään Jurvan Kyläyhdistyksestä. Useita nuotiopaikkoja, frisbeegolfrata, uimaranta, esteetön kalastuspromenadi, jossa myös yhä useammalle kalastuksen mahdollistavia vapapidikkeitä, luontopolku, suunnistusta, venesatama, talvella hiihtoladut ja pulkkamäki…
Jurvan Kyläyhdistyksen porukka oli erityisen lämmin ja esittelivät toimintaansa ylpeydellä. Siinä me, keskenämme tuikituntemattomat makkaratikut käsissämme jaoimme yhtäkkiä kipeitäkin keskustelunaiheita. Tämän koen olleen koko reissua yhdistävä tekijä ja isoin erityispiirre; Suupohjan ihmiset. Heillä on tulta tehdä, sisua suorittaa ja sydäntä tehdä se kaikki rakkaudesta. Saimme matkamme aikana kuulla niin inspiroivia tarinoita ihmisistä, jotka tekevät ja tekivät sitä, mitä halusivat ja mille heidän oma sydän sykki. Meillä kaikilla olisi opittavaa heiltä.
Tämä sisu kantoi oikeastaan myös koko tämän postauksen läpi. Aika hauskasti vähän vahingossa ympyrä sulkeutuu takaisin perunankuorinnan periksiantamattomuuteen.
Tässä jo suunnittelimme ensi kesälle uutta reissua Suupohjan luonnon äärelle suomalaisen sisun sydämeen.
Teksti ja kuvat: Somevaikuttaja Janette (@janedde)
Löydät lisää materiaalia instagramista:
@janedde
@visitsuupohja
