Simo Korpelan synnyinkoti
Simo Oskari Korpelan vaatimaton synnyinkoti Teuvan Horonkylän Kässyssä (Horontie 916, Teuva) on entisöity. Teuva-Seuran toimesta paikalle on pystytetty muistokivi. Esittely tilauksesta +358 400 219 774
Simo Korpela
Simo Korpela on tunnustettu yhdeksi maamme huomattavimmista hengellisistä runoilijoistamme, jonka parhaat runot heijastavat syvästi elettyjä uskonkokemuksia. Keskeisenä sanomana runoissa on risti ja kärsimys, mutta runojen laajin ryhmä käsittelee kristityn toivoa. Sävellettyinä hänen hengelliset laulut ja virret ovat tulleet hyvin suosituiksi. Taitavana runoilijana hän jätti jälkeensä rikkaan elämäntyön ja kestävän lyyrisen perinnön. Simo Korpelan sepittämien runojen kokonaismäärä on noin 900 ja sävellysasun niistä on saanut 146.
Kirkkoherra ja hengellinen runoilija Simo Oskari Kopela syntyi huhtikuun 12. päivänä 1863 Kässyn talossa Teuvan Horonkylässä. Hän syntyi vähävaraiseen kotiin, jonka toimeentuloa ei pelkkä maatalous turvannut. Tervanpoltolla ja sysimiiluilla saatiinkin hankittua perheelle tarpeellista leivän lisää. Simo Korpelan ollessa vasta viisivuotias hänen äitinsä menehtyi suurten nälkävuosien rasituksiin. Äidin kuoleman jälkeen perhe muutti Teuvan kirkonkylään Korpelan taloon vuonna 1870.
Simo Korpela osoitti jo lapsena tavallista suurempaa lahjakkuutta ja opinhalua. Hän aloitti kansakoulun Kristiinassa Parmasen koulussa – noin 35 kilometrin päässä kotoaan. Kuusitoistavuotiaana hän lähti jatkamaan opintojaan Porin lyseoon tullen ylioppilaaksi 1887. Lyseon vuosina Simo ehti toimia Porin raittiusliiton sihteerinä. Tämän jälkeen Simo hakeutui Helsingin yliopiston teologiseen tiedekuntaan ja vuonna 1892 hänet vihittiin papiksi. Opiskeluaikanaan hän keräsi kotiseutunsa kansantietoutta – loitsuja, satuja, leikkejä ja sananlaskuja. 1890-luvun alussa Korpelan mainitaan olleen mukana Teuvan lainakirjaston järjestämisessä ja lukutuvan aikaansaamisessa.
Pappisuransa Simo Korpela aloitti apulaisena Kauhavalla, jossa hän seurakuntatyönsä ohella toimi myös kolme lukukautta Alakylän kansakoulun opettajana. Kauhavalla hänet vihittiin myös koulutoverinsa Emma Katariina Potin kanssa ja heille syntyi ensimmäinen lapsi.
Vuonna 1895 Simo Korpela siirtyi Tammelan seurakuntaan ja seuraavana vuonna Humppilaan. Elämänsä valoisimman vaiheen Simo Korpela eli Eurajoella, jonne hänet valittiin kappalaiseksi vuonna 1898. Hänestä tuli arvostettu saarnamies ja sielunhoitaja – lisäksi hän osallistui aktiivisesti yhteiskunnalliseen elämään.
Vappuna 1906 Simo Korpelalla oli edessään muutto suurempaan seurakuntaan Virroille, jossa hänen perhettään kohtasi myös ensimmäinen raskas isku – kaksi hänen lastaan kuoli tulirokkoon samalla viikolla. Vuonna 1910 Simo Korpela valittiin Toivakan seurakunnan ensimmäiseksi kirkkoherraksi. Toivakan pappilasta käsin hän otti osaa myös pitäjän yhteiskunnallisiin toimiin. Hän oli perustamassa muun muassa paikkakunnan urheiluseura Rivakkaa, jonka ensimmäisenä puheenjohtajana myös toimi vuonna 1915.
Simo Korpelan kaksi poikaa kaatui vuoden 1918 sodassa ja kun hänen tyttärensäkin menehtyi, murtui lopulta perheenisänkin terveys. Kirkkoherran liikuntakyky ja puhe alkoivat käydä yhä huonommiksi ja hänen oli pakko turvautua apulaisiin virkatehtäviensä hoidossa. Runoilija Simo Korpela sai vastaanottaa vuonna 1927 valtion ylimääräisen kirjailijaeläkkeen. Samana vuonna hänelle myönnettiin rovastin arvo. Toivakan seurakunnassa Simo Korpela toimi kaikkiaan 26 vuotta, kuolemaansa saakka 14.6.1936.
Runoilija Simo Korpela
Simo Korpelan ensimmäiset tallennetut runonsa ilmestyivät Porin lyseon toverikunnan lehdessä. Kouluvuosien runojen aiheina olivat kansallisuusaate ja rakkaus. Pappisuransa alussa Kauhavalla Korpelan paperille piirtyi jo monia hengellisiä runoja. Sepittelipä Simo Korpela myös perheensä omiin juhlapäiviin mm. seuraavan runon:
”Pienet pojat kotona kasvaa suuriksi vekkuleiksi,
suuret pojat Jyväskylässä herroiksi oppineiksi.
Pienet pojat kukkarolle tuottaa menot pahat,
suurista ei puhettakaan, ne vie kaikki rahat.
Isällä on pojistaan paljon, paljon huolta.
Mutta äiti kulta kantaa huolten toista puolta.”
Eurajoen vuosina (1898-1906) hänen runonsa alkoivat saavuttaa yhä laajempaa julkisuutta. Yhtenä syynä tähän oli Suomen Lähetysseuran päätös hengellisen laulukirjan kokoamisesta. Sen vuonna 1900 ilmestyneen ensimmäisen vihon 90 lauluun sisältyy kymmenen Korpelan omaa runoa ja neljä hänen käännöstään.
Julkaisut:
Joulukirja (1901)
75 virttä (1904)
Elämän lauluja I-II (1913-1914)
Elämän keskeltä (1914)
Ristivirsiä (1926)
Ristin rintamalta (1927)
Koottujen teosten III osa (1929)
Simo Korpelan, varsinkin nuoruusajan, tuotannossa heijastuu myös synnyinseudun merkitys. Runon Kotiseutu kaksi säkeistöä kuuluu:
”Kotiseudun ma Luojalta lahjaksi sain,
kotikunnan ja niityn ja niemen.
Tätä hellin ja huolin mä maailmanain,
täällä auraan ja kylvän mä turvissa lain
ja laiholle nousevi siemen.
Ja täällä mä synnyin ja leipäni syön,
ilonpäiviä vietän ja huolen.
Ja katselen tähtiä talvisen yön
ja täällä mä uhraan kätteni työn,
ja täällä mä kärsin ja kuolen.”
Lähde: Mika Varalan Teuvan kunnalle koostama esite Runoilija-rovasti Simo Korpelasta.
