Me lähdettiin Inarin kanssa seikkailemaan meille aivan uusille seuduille tänne Etelä-Pohjanmaan eteläisimmälle alueelle. Heti ensimmäisenä päästiin kokemaan maaseudun rauhaa Villa Miiliaan ja siellä meitä odotti ihanan lämpöinen vastaanotto. Tämä tunnelmallinen maalaismajoitus valloitti meidät omalla idyylisellä tunnelmallaan välittömästi ja mitä enemmän paikkaan tutustui sitä kauniimmaksi paikka paljastui.
Meille sattui upeat ilmat tälle reissulle ja suunnattiinkin iltalenkille kohti susiluolaa. Susiluolan parkkipaikalle ajoi Villa Miiliasta noin 10 minuutissa. Tästä tulikin vähän lyhempi seikkailu mitä oltiin suunniteltu, sillä me ei mentykkään susiluolalle asti, vaan ihasteltiin auringonlaskua jo luolalle johtavalla polulla ja lopulta susivuorelta käsin. Susivuorelta luolalle ei olisi ollut matkaa kuin 100 metriä, mutta meidän jalat vei takaisin autolle ja kohti Villa Miiliaa, sillä kello alkoi mennä jo yli yhtätoista ja rentoutuminen odotti.
Villa Miiliassa me nukuttiin hyvin ja seuraava aamu aloitettiinkin lenkillä hiljaisia peltoteitä pitkin ihaillen ympäröiviä maalaismaisemia. Lenkin jälkeen oli vuorossa aamun paras osuus eli notkuva aamiaispöytä, täynnä kaikkea hyvää, itsetehtyjä karjalanpiirakoita, herkullista tuorepuuroa, nam!
Täysillä masuilla sanottiin Villa Miilialle ja sen pitäjille heipat ja lähdettiin seuraavaksi suuntaamaan Karijoen Rompepäiville. Rompepäivillä meinenki oli aurinkoisen hyvä ja iloista väkeä riitti pitkin tapahtumaa. Paikalla oli vaikka mitä mielenkiintoista nähtävää ja koettavaa, kaikinpuolin ihana kylätapahtuma kaikkine markkinakojuineen, vanhoineen vehkeineen ja työnäytöksineen. Täällä tuli niin hyvä mieli ja yhteisöllisyyden pystyi aistimaan ilmassa.
Karijoelta otettiin suunnaksi Isojoki ja siellä sijaitseva Lauhanvuoren kansallispuisto. Retkeilykohteeksi valittiin näkötorni, josta pääsee ihailemaan kansallispuiston maisemia ylhäältä päin. Päivä oli lämmin ja sen takia me ei voitu Inarin kanssa käydä pitkällä seikkailulla, joten siksi päädyttiin tutustumaan tähän kansallispuistoon korkealta eli kiivettiin näkötorniin ja ihailtiin maisemia sieltä. Näkymä tornista oli silmien kantamattomiin upea ja kävimmekin vielä ihailemassa ympäröivää luontoa pitkin läheisiä polkuja. Paljon jäi vielä nähtävää ja tänne on vielä ehdottomasti palattava seikkailemaan.
Tämän pienen luontoseikkailun jälkeen suunnattiinkin meidän seuraavaan majoitukseen, Luonto Parraan. Siellä meitä odotti erittäin mielenkiintoinen majoitus, nimittäin Hoviglamping -telttamajoitus. Tämä oli kyllä aivan mielettömän ihana luksus luontokokemus. Teltassa oli kauniin hengehtävä tunnelma ja olisi tehnyt vaan mieli jäädä teltalle hengailemaan heti pidemmäksi aikaa, mutta masut kertoivat mitä seuraavaksi tulisi tehdä.
Luonto Parrasta löytyikin kahvila-ravintola Tierra ja siellä me täytettiin vatsamme herkullisilla hampurilaisilaisaterioilla. Masut ja mieli kiitollisina suunnattiin takaisin teltalle, maailman suurimman keihään kautta nauttimaan ympäröivästä luonnosta ja sen tuomasta rauhasta.
Illaksi meillä oli vielä vuokrattuna puulämmitteinen rantasauna, joka päästiin itse lämmittämään. Saunassa oli miellyttävän pehmeät löylyt ja löylyjen välissä oli mukava käydä viilentymässä viereisessä lammessa.
Tämä touhujen täyteinen päivä oli ihana päättää teltan terassilla kilistellen holittomalla kuohuvalla samalla ihailemallen ympäröivää luontoa ja kuunnellen sen hiljaisuutta. Kaikesta tästä täysin rentoutuneena oli ihana kellahtaa teltassa olevaan pehmeään petiin ja ummistaa silmät ja antaa unen tulla.
Aamulla oli miellyttävä herätä uuteen päivään, aamuauringon lämmittäessä telttaa. Tämä päivä aloitettiin hitaalla aamulla ja nautittiin aamupalasta luonnonhelmassa.
Hitaan aamun jälkeen olikin aika suunnata auton nokka kohti uusia seikkailuita, jotka odotti meitä Kurikassa ja siellä kohteena Jyllinkoski. Ennen itse koskelle kävelyä, me käytiin pyörähtämässä Jyllinkosken sähkömuseolla. Museo oli kyllä tutustumisen arvoinen paikka, täynnä kaikkea mielenkiintoista ja jännää. Ylipäätänsä museot ovat kyllä mielenkiintoisia paikkoja ja niissä saisi aina vietettyä kauemminkin aikaa, mutta meillä oli jo kova into päästä näkemään Jyllinkoski.
Jyllinkoskelle menevä luontopolku oli todella kaunis ja lumosi vehreydellään ainakin minut täysin! Intoa täynnä ja hieman tanssahdellen edettiin pitkin polkua kohti kauniisti jylisevää koskea. Koskella kyllä unohtui kaikki muu, sillä sen ylväs ääni vei mukanaan ja sai meidät pysähtymään sen äärelle. Tänne oli hyvä päättää tämä seikkailu Suupohjan alueella.
Tästä alkoikin sitten meidän matka hieman haikein, mutta onnellisin mielin kohti kotia. Suupohjan alueen ihmiset valloittivat meidät sydämellisyydellään ja vieraanvaraisuudellaan.
Tänne on ehdottomasti palattava, sillä vielä jäi niin paljon nähtävää ja koettavaa ja niin ihania ihmisiä tänne. Kiitollinen.
Katso Juuli-Annan somekanavat.
Instagram @joutohetki
Facebook @joutohetki
Youtube @joutohetki
