Suupohja
Suupohja-nimeä kantavan hankkeen vetäjä kysyi runsaat kymmenen vuotta sitten, ”mikä se Suupohja oikein on, kun sitä aina muualta päin Suomea tulevat vieraat kyselevät”. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksesta Sirkka Paikkala vastasi vuonna 2003 seuraavaa:
Suupohja-nimestä on tietoja 1870-luvun alusta, jolloin sen oikeellisuudesta kiistelivät kielentutkija August Ahlqvist (Kieletär 1871 ja 1872) ja Yrjö Koskinen (Kirjallinen Kuukauslehti 1871, s. 306). Ahlqvist väitti nimeä Koskisen keksimäksi, Koskinen puolestaan selitti kuulleensa sen jossain päin Satakuntaa: ”Sana Suupohja on jotenkin tavallinen niissä Satakunnan osissa, joiden läpitse kulkee Pohjalaisten vanha tie muuhun Suomeen”.
Sittemmin asiasta on kirjoitettu Satakunnan Kansassa (7.3.1971, Aatos O. Ylänkö). Artikkelissa on haastateltu akateemikko Kustaa Vilkunaa, jonka mukaan ”Suupohja-käsite syntyi varsinaisesti vasta vuosisadan vaihteen (1800- ja 1900-luvun) tienoilla. Nimet Suupohja ja Etelä-Pohjanmaa taistelivat jonkin aikaa. Varsinkin Pohjois-Suomessa ja nimenomaan Keski-Pohjanmaalla oli pitkään epäselvyyttä siitä, mikä on Suupohja ja mikä Etelä-Pohjanmaa. Vähitellen sitten vakiintui Suupohjan nimi Kristiinan ja Ilamajoen väliselle alueelle. Kuitenkin se pysyi melko pitkään epämääräisenä käsitteenä”. Vilkuna oletti nimen taustaksi Merenkurkun, ”seuraahan kurkkua suu”.
Prof. Armas Luukko puolestaan muistelee sitä samassa artikkelissa Yrjö Koskisen keksimäksi.
Dipl.ins. Esko Kansanaho Vaasan läänin seutukaavaliitosta määritteli alueen 1971: ”Suupohja ei ole täsmällinen tilastollinen aluenimitys. Suupohjalla käsitetään aluetta, joka sijaitsee Pohjanmaan eteläosassa, osittain rannikolla ja rajoittuu Satakuntaan. Tähän alueeseen on ruotsalaisalueilta luettavissa mukaan Ylimarkun, Närpiön ja Siipyyn välillä olevat kunnat sekä suomalaisalueelta ainakin Teuva, Kauhajoki, Kurikan kauppala, Karijoki ja Isojoki. Näissä yhteyksissä alueeseen voidaan lukea myös Ilmajoki ja Jalasjärvikin. Kaupungeista luetaan Suupohjaan kuuluviksi Kristiina ja Kaskinen.”
Suomi-käsikirja 1968 määritti nimen seuraavasti: ”Etelä-Pohjanmaan eteläosasta käytetty nimitys, keskuksina Kristiinankaupunki ja Kaskinen.” Sittemmin sanankirjat mainitsevat Suupohjan ”Etelä-Pohjanmaan lounaisosasta käytettävänä nimityksenä”.
Edellisen perusteella alueella tarkoitetaan Etelä-Pohjanmaan eteläistä osaa, ja nimi olisi saatu talteen 1800-luvun lopulla. Kun kyseessä on hieman epätarkka alueen nimitys, on luonnollista, että sitä ei ole kirjattu asiakirjoihin niin, että sen ikää voisi eksaktimmin jäljittää.
Suupohja ja suomalaisuusliike.
Suomaisuusliike, fennomania, synnytti suomenkielisen sanomalehdistön. Niistä kaksi pientä otti nimeensä Suupohjan, mikä teki nimityksestä entistä tunnetumman. Vaasassa ilmestyi 1880-luvulla lyhyen aikaa Suupohjan Työmies ja 1897 aloitti Kristiinassa ilmestynyt Suupohjan Kaiku. Nimi korosti eteläisen Pohjanmaan suomenkielisen alueen omaleimaisuutta, identiteettiä. Elettiinhän vielä kiivaan kielitaistelun vuosia.
Keskellä ensimmäistä sortokautta kesällä 1904 Suupohjan Kaiun toimittaja I. Partanen esitti ajatuksen herättää kansanjuhlien avulla entistä suurempi kiinnostus oppikoulun perustamiseksi. Suupohjan laaja suomalainen seutu kun oli jäänyt oppikoulun kannalta ”autiomaaksi”.
Suupohjan Kaiku olikin keskeinen vaikuttaja alueen suomenkielisen kulttuurin kehittämisessä, mm. Suupohjan laulu-, soitto- ja urheilujuhlien aloittamisessa ja Kristiinan yhteiskoulun perustamisessa.
Suupohjan laulu-, soitto- ja urheilujuhla
Toimittaja Partasen ehdotus kansanjuhlista sai suuren yleisön kannatuksen. Monet yhdistykset, kuten nuoriso- ja raittiusseurat, pitivät vuosittain kesäjuhlia ja tapahtumia, joissa musiikilla oli jo pitkät perinteet. Tällaisten kansanjuhlien yhteyteen päätettiin yhdistää Suupohjan laulu-, soitto- ja urheiluharrastukset. Toimeenpanevaksi elimeksi tuli aluksi Kristiinan kansallisseura, joka aloitti juhlien järjestämisen. Ensimmäinen Suupohjan laulu-, soitto- ja urheilujuhla järjestettiin Kristiinankaupungissa juhannuksena 1905. Kristiinan laulujuhlan yhteyteen oli järjestetty arpajaiset ja juhlien aikana pidettiin yhteiskoulun perustamisasiaa käsittelevä kokous. Varsinainen päätös Kristiinaan suomenkielinen yhteiskoulun perustamisesta oli ehditty tehdä jo 6.6.1905 Karijoen nuorisoseurantalossa. Koulun toiminta alkoi syyslukukauden alussa 1906.
Toinen Suupohjan laulu-, soitto- ja urheilujuhla pidettiin Karijoella juhannuksena 1906 ja siellä oli mm. yhteiskoulua harrastavien kansalaisten kokous. Seuraavat juhlat järjestettiin Kauhajoella 1907, Teuvalla 1908, Isojoella 1909, Kristiinassa 1910, Karijoella 1912, Kauhajoella 1914 ja Kurikassa.
Edellä luetellut pitäjät muodostivat Suupohjan laulu-, soitto- ja urheilujuhlien kantajoukon, mutta juhliin voivat osallistua muutkin. Kauhajoen juhlilla 1907 oli mukana laulajia ja soittajia Ilmajoelta, Seinäjoelta, Karviasta ja Lapualta. Ilmajoelta oli mukana myös urheilu- ja voimistelujoukkueet, samoin Lapualta voimistelujoukkue.
Laulu- ja soittojuhlien puhujat olivat tavallisesti paikallisia vaikuttajia. Kun juhlilla hankittiin rahaa Kristiinan yhteiskoululle, puheet käsittelivät yleensä suomenkielisen koulun ja kulttuurin merkitystä.
Taloudellinen tulos vaihteli suuresti, sillä esim. arpajaiset kiellettiin ennen Karijoella 24. – 25.6.1912 pidettyä VII juhlaa. Tästä huolimatta Laulu-, soitto ja urheilujuhlilla oli suuri merkitys Suupohjan kulttuuri- ja sivistyshistoriassa. Samalla kun juhlat tukivat ja mainostivat alueen ensimmäistä suomalaista oppikoulua, ne edistivät nuorten musiikkiharrastuksia ja vähitellen alkaneita urheiluharrastuksia. Niiden taustavaikuttajina olivat nuoriso- ja raittiusseurat, monet opettajat sekä suomalaiskansallinen innostus. Myös lainsäädännöllä oli oma merkityksensä, sillä pelkkiä tansseja ei saanut pitää, vaan aina ensin esitettiin ohjelmaa – sitten päälle oli tunti tanssia.
”Suupohjan IX:nnet Laulu- ja Soittojuhlat” pidettiin Kurikan nuorisoseuran talossa juhannuksena 1916. Ne jäivät sillä kertaa viimeisiksi. Juhlia yritettiin käynnistää uudelleen ensimmäisen maailmansodan jälkeen 1920, mutta se ei onnistunut. Tilalle tulivat vähitellen koko Etelä-Pohjanmaan käsittävät rahankeräystalkoot soittoineen ja lauluineen.
Suupohjan voimistelu- ja urheilupiiri
Alun pitäen Suupohjan juhlat käsittivät sekä hengen että ruumiinkulttuuri, mutta keväällä 1913 urheilua varten perustettiin suupohjan Voimistelu- ja Urheilupiiri. Siihen saivat kuulua vanhojen tuttujen Isojoen, Karijoen, Kauhajoen, Kristiinan, Kurikan ja Teuvan lisäksi myös Jalasjärvi, Kaskinen ja Lapväärtti. Seuraavana vuonna Suupohjan laulu- ja soittojuhla sekä urheilujuhla pidettiin eri aikaan ja eri paikassa. Laulu- ja soittojuhlaan kokoonnuttiin kesäkuun lopussa Kauhajoelle. Urheilijoiden juhlan piti olla 1. ja 2. elokuuta Kristiinassa, mutta kisoja ei pidetty, sillä ”ensi päivä elokuuta vuonna neljätoista” alkoi ensimmäinen maailmansota.
Suupohjan voimistelu- ja urheilupiirin toiminta hiipui niin, että marraskuussa 1921 se päätettiin lopettaa. Yhdessä Vaasan piirin kanssa urheiluseurat perustivat Etelä-Pohjanmaan piirin, jonka toiminta alkoi seuraavana keväänä.
Urheiluseurojen lisäksi myös suojeluskunnat alkoivat 1920-luvulla järjestää urheilukisoja ja harjoituksia – ja niilläkin oli Suupohjan piiri. Siihen kuuluivat Teuva, Kristiina, Karijoki, Isojoki ja Kauhajoki.
Suupohjan ns.-piiri
Suupohjan nuorisoseurat perustivat 1908 oman aluepiirinsä, jossa olivat mukana Kauhajoki, Teuva, Karijoki, Isojoki ja Lapväärtti. Ainakin 1914 se piti urheilukisat Jurvassa, joka ilmeisesti katsottiin myös Suupohjan alueeseen kuuluvaksi.
Kauhajoen Nuorisoseuran mielestä Suupohjan aluepiirin toiminta pysyi laimeana.
Muuta vanhaa Suupohjaa
Laulun, soiton ja urheilun lisäksi Suupohja eri koostumuksissa yhdisti voimansa mm. rautatien saamiseksi. Sen olisivat kaikki halunneet kulkemaan omaan porraspäähänsä, mutta lopulta 1900-luvun alkuvuosina oli opittava puhaltamaan yhteen hiileen ja Suupohjan rata avattiin virallisesti liikenteelle 1913.
Myös Suupohjan maamieskoulu palkitsi nimellään hyväntekijänsä: rakennuksien rahoittamiseen saatiin lainoja ja tukea Kauhajoen lisäksi mm. Karviasta, Isojoelta, Jurvasta, Lapualta ja Ilmajoelta. Niinpä alkuperäisestä Kauhajoen maamieskoulusta tulikin Suupohjan maamieskoulu, vaikka koulun johto koostuikin täysin kauhajokelaisista.
Kirjoittaja Liisa Ruismäki
Juttu on ensimmäisen kerran julkaistu vuonna 2014 suupohja.fi sivuilla.
Suupohja tänään
Suupohja on Etelä-Pohjanmaan eteläosassa sijaitsevien kuntien muodostama seutu, jossa tehdään paljon kuntien välistä yhteistyötä ja jonka palvelut tukevat toisiaan. Maantieteellisesti alueeseen kuuluu Kauhajoki, Karijoki, Teuva ja Isojoki. Yhteiseen matkailussivustoon Visit Suupohjaan kuuluu myös Kurikan alue Jalasjärveä myöten. Tämän matkailusivuston edeltäjä kantoi nimeä Seikkaile Suupohjassa, siitä juonsi kansainvälisempi nimi Visit Suupohja.
Lähteet:
Aro, Tauno: Kauhajoen Nuorisoseura 50 v. Historiikki vuosilta 1895–1945. Vaasa 1946. s. 30, 34
Hietalahti, Rita: Kesäiset laulujuhlat elvyttivät vanhaa tapahtumaperinnettä. Kauhajoen Joulu 2003. s.11.
Lauri Järvinen: Satavuotias Kauhajoen Karhu on voimissaan. Ylivieska 2010. s. 48–57, 74–75.
Kallio, Reino: Uuden sivistyksen nousu. Etelä-Pohjanmaan historia V. Vaasa 1988. s. 96–98, 150–151.
Levä, Kimmo: Kauhajoen karhu. Vaasa 1990 s. 11–12, 23–24.
Paikkala, Sirkka: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Tiedonanto 6.2.2003.
I. Rantala: Kristiinan yhteislyseo 1906–1956. Viiden vuosikymmenen vaiheita. Vaasa 1956. s. 5–10.
Ruismäki, Liisa: Kauhajoen historia. Jyväskylä 1987. s. 684–688, 692–702.
Salokangas, Raimo: Eteläpohjalaiset ja politiikka. Etelä-Pohjanmaan historia VI. Vaasa. s. 784–788, 832–833
Suupohjan 3:mas Laulu-, Soitto- ja Urheilujuhla Kauhajoella 30.6. ja 1.7.1907. Tiedonantoja ja ohjelmia. Kristiinassa Kansalliskirjapainossa 1907. Keijo Jaakolan kok.
Suupohjan Kehittämisyhdistys ry. Hallituksen vuosikertomus 2013. 2.3.1.
Virtanen, Harri: Tiedonanto 1.8.2014
Ilkka 14.7.1914, 24.4.1920, 14.7.1921, 18.8.1921
Vaasa 30.3.1912, 18.4.1916
www.google.fi Nykyiset Suupohja-nimen käyttäjät
